Lenkkeilyn lisäksi aloin viidennellä luokalla harrastaa ja pelata lentopalloa. Kunto kehittyi pikkuhiljaa lenkkeilyn ja lentopallon parissa. Kesäisin lentopalloharjoitusten ollessa tauolla rullaluistelin muutamaa iltaa viikkoon. Omien voimien lisääntyminen alkoi tuntua, joten uskallauduin kisaamaan myös paikallisissa yleisurheilukisoissa ja jopa menestyin. Liikuntatunneista tuli suosikkiaineeni koulussa. Vanhempieni erottua, ollessani kuudennella luokalla, tuli liikunnasta yhä suurempi henkireikä elämääni. Kilpailuhenkisyyteni vei minut yhä useammin kilparadoille niin yleisurheilun, hiihdon kuin suunnistuksenkin parissa. Eikä turhaan, menestyin niin koulujen välisissä kuin paikallisissakin kisoissa.
Yläasteella aloin miettiä, mitä haluan tulevaisuudeltani. Aloin ymmärtää, että olin kehittynyt niin paljon, etten enää ollut se, joka valittiin viimeisenä liikkatunneilla joukkueeseen. Valinnaisaineiden myötä koululiikuntaa minulla oli kolmena päivänä viikossa sekä lentopallotreenejä ja yleisurheilun lajiharjoittelu + lihaskuntotreeni kaksi kertaa viikkoon kumpanenkin. Kisoja unohtamatta.
Yläasteen jälkeen tarkoitukseni oli suunnata Kuortaneen urheiluopistolle opiskelemaan liikunnanohjaajaksi. Soveltuvuuskokeissa jäin kuitenkin varasijalle 17, ja varasuunnitelmani paikallisessa lukiossa vietettävään "välivuoteen" toteutui. Puoli vuotta lukiota ja ymmärsin, että olin liian kiintynyt lukioelämään ja mieltäni poltteli haave ylioppilaaksi kirjoittamisesta ja ylioppilaslakista. Ynnä ja yhteen, lukioonhan mä jäin.
Kamala sanoa, mutta siitä se alamäki sitten alkoi. Paloin loppuun yrittäessäni tasapainotella lukio-opintojen ja suurien treenimäärien kanssa. Niin lentopallo- kuin yleisurheiluryhmäni loppuivat, joten treenaus jäi yksin minun kontolleni ja se kuihtui olemattomiin.
Viime vuoden puolelta lähtien olen pikkuhiljaa alkanut palautella ajatusta säännöllisestä liikunnasta elämääni. Se ei kuitenkaan ole ollut niin helppoa kuin kuvittelin. Minun oli aluksi ymmärrettävä etten voi ajatella palaavani samaan vanhaan moodiin, sillä se ei toimi. Viime vuoden puolella aloittelin saliharrastustani ja se on hiljaisella liekillä elänyt pikkuhiljaa. Peruskunnon kehittäminen on alkanut nelisen viikkoa sitten. Suunta on siis ylöspäin. Paluusta kilparadoille vain haaveilen, enkä ole varma, onko se realististakaan.Maratooniin on todella pitkä matka, mutta se voisi olla haasteeni tulevaisuudelle..Aika näyttäköön miten tässä käy! :)
Kommentoikaa ihmeessä mielipiteitänne ja vinkkejänne, kertokaa omia kokemuksianne. Niitä on aina mukava lukea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti